Edeltä sovittuna aikana marraskuun 7. päivänä 1892 pidettiin opiston alkajaistilaisuus. Opettajat olivat jo paikalla, muut paitsi veistonopettaja, joka saattoi saapua vasta joulun jälkeen.
Näin kirjoitetaan Etelä-Pohjanmaan Opiston alkuhetkistä vuonna 1992 julkaistussa opiston 100-vuotishistoriikissä. Samaan tapaan edeltä sovittuna aikana marraskuun 7. päivänä kuluvaa vuotta 2022 pidettiin opiston 130-vuotisjuhlatilaisuus. Opettajat olivat paikalla, tosin edelleen ilman veistonopettajaa, mutta koko Korpisaarisali oli täynnään opiskelijoita, henkilökuntaa ja kutsuvieraita, jotka yhdessä juhlistivat 130-vuotista kansanopistoa. Lämminhenkisen juhlan ohjelma koostui puheista, yhteislaulusta sekä monipuolisista musiikki- ja muista esityksistä. Eritoten sivistyksen merkitys nyky-yhteiskunnassamme korostui puheenvuoroissa.
Tilaisuuden juhlapuhuja, eduskunnan puhemies Matti Vanhanen nosti esille sen, että koulutus ja sivistys eivät ole sama asia.
– Ihmisyhteisömme kaipaa lisää sivistystä. Kansaopistojen vapaan sivistystyön tulosta ei pidä mitata suoralla yhteiskunnallisella hyödyllä, ammattipätevyyksillä tai muulla vastaavalla, vaikka niitäkin opintojen kautta saa. Arvo pitää osata antaa opiskelijan omalle halulle omaksua uutta, avartaa mielenmaisemaa ja nuorten kohdalla antaa mahdollisuus pohtia, mihin ryhtyisi isona, Vanhanen painotti puheessaan.
Kansanopistot ovat hänen mukaansa kuitenkin joutuneet hakemaan paikkaansa koulutusjärjestelmässä.
– Onneksi yleissivistävälle kansanopistolaitokselle on löytynyt muutosten keskellä tehtävänsä ja uskon, että näin tulee olemaan jatkossakin.
Entisen opiskelijan tervehdyksen juhlaan toi Ilkka-Pohjalaisen päätoimittaja Markku Mantila, joka opiskeli opistossa 1983–1984. Puheessaan hän mainitsi olevansa kansanopistoaatteen vankkumaton kannattaja ja myös hän nosti esiin yleissivistyksen merkityksen.
– Yleissivistynyt kansa on vakaa, rauhallinen, onnellinen ja lopulta myös vauras, etenkin henkisesti. Olen kiitollinen Etelä-Pohjanmaan opistolle sen antamista henkisistä eväistä ja rohkaisusta. Moni asia urallani olisi jäänyt tekemättä ilman sitä. Toivotan opistolaisille, entisille, nykyisille ja tuleville, onnellisia aikoja tiedon, taidon ja sivistyksen parissa.
Juhlan päätössanat lausui eduskunnan sivistysvaliokunnan puheenjohtaja ja opiston hallintoneuvoston jäsen, kansanedustaja Paula Risikko, joka mainitsi puheenvuorossaan sen, että vuosien saatossa opiston on pitänyt mukautua maailman tuuliin. Aina on hänen mukaansa kuitenkin tupsahtanut eteen tilanteita, jotka todistavat, että kansanopistoja tarvitaan, kuten esimerkiksi pidentynyt oppivelvollisuus ja työelämän murros.
– Jos pitäisin hissipuheen opistosta, se kuuluisi näin: Opisto on juurevaa huolenpitoa ihmisestä ja hänen osaamisestaan, Risikko tiivisti.
Samanlaisen ajatuksen voi aistia opiston ensimmäisen rehtorin, Niilo Liakan sitaatista:
”Hän tuli sinne, sillä hänessä liikkui kaipaus ymmärtää ihmiselämää ja omaansa sen kautta.”
Puheenvuoroja tahdittivat monipuoliset esitykset. Kuvassa MäSä-duo eli Kyösti Järvelä ja Lauri Kotamäki sekä Anne Vihelä ja Tomi Lähdesmäki tulkitsemassa Pave Maijasen kappaletta Elämän nälkä.
Kuuntele kaikki opiston 130-vuotisjuhlan puheet:
