Entisiä opistolaisia vierailee opistolla tämän tästä ja heitä on aina ilo tavata. Alumnit muistelevat yleensä lämmöllä tiivistä opistoyhteisöä ja opistoaika on ollut monelle paljon muutakin kuin pelkkää lukemista ja jatko-opintoihin valmistautumista. Opiskelu on mukavaa, ja lähes kaikille jää elinikäisiä ystäviä, joihin pidetään yhteyttä säännöllisesti. Osa päätyy opistolta jopa samaan opiskelupaikkaan. Millaisia ohjeita lääketieteen alumnit antavat nykyisille ja tuleville opistolaisille?
– Me olemme elävä esimerkki siitä, että se pänttääminen oikeasti kannattaa ja että joku täältä oikeasti pääsee johonkin, nauravat Hippu Herrala, Emmilotta Vehviläinen ja Jennika Ollila, jotka päätyivät opistovuoden jälkeen naapurimaahan Viroon lukemaan eläinlääketiedettä.
– Olihan se opistovuosi rankka. Emme koe olleemme mitään linjan priimuksia, mutta kovalla työllä ja tahdolla kuka tahansa pääsee mihin haluaa, komppaavat lääketieteen alumnit Clara Keister-Love, Mari Kankaanpää, Riikka Nikitin ja Anna Yli-Hynnilä, jotka jatkavat opintojaan Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisessä tiedekunnassa.
– Opistovuosi oli jatko-opintoihin pääsyn kannalta aivan ratkaiseva. Täällä opiskelutekniikka ja laskurutiini kehittyivät ja kaikki palaset tuntuivat loksahtavan kohdalleen, jatkaa Anna.
Entä mitä muuta?
– Olkaa avoimia kaikille mahdollisuuksille, lähtekää vaikka ulkomaille opiskelemaan. Liikaa stressiä ei kannata ottaa. Jos et pääse tällä kertaa sisälle, niin seuraavalla kerralla uusi yritys. Entäs sitten?