Senja Paalanen ja Noomi Korkatti tutustuivat opiston lääketieteen linjalla lukuvuonna 2024–2025 ja tässä yhteisessä opiskelijatarinassa he tiivistävät ajatuksiaan yhteisen lukuvuoden ajalta.
Evijärveltä kotoisin oleva Senja Paalanen huomasi lukioaikanaan somessa opiston mainoksen, joka kiinnitti hänen huomionsa. Jo silloin hän haaveili lääketieteen opinnoista, vaikka tiesikin, että edessä olisi paljon työtä; lääketieteen opintoihin ei ole muuta reittiä kuin pääsykoe- tai todistusvalinta. Lukion jälkeen hän opiskeli opistolla kaksi lukuvuotta lääketieteen linjalla, ja kertoo kokemuksistaan näin:
”Lääketieteen opintolinja kuulosti lottovoitolta, joka antaisi tarvittavan tuen ja suunnan kohti yliopisto-opintoja. Päätös opistolle tulemisesta syntyi siis nopeasti ja luontevasti. Ajattelin myös, että opisto auttaisi minua saamaan varmistuksen siitä, onko lääketieteen ala varmasti oma juttuni. Omalla kohdallani ensimmäinen ja toinen vuosi olivat hyvin erilaisia. Ensimmäisenä vuonna suunta oli kovin hukassa eikä tarvittavaa rutiinia opiskeluun meinannut syntyä. Vuosi tuntui hankalalta, sillä tasapainoilu työn ja koulun välillä söi voimavaroja. Kehitystä ja tulosta ei tuntunut syntyvän toivotulla tavalla, joten motivaatio hiipui pääsykokeen lähestyessä. Kesän jälkeen jäin kuitenkin opintovapaalle, mikä tuntui uudelta mahdollisuudelta. Päätin tulla opistolle vielä toiseksi vuodeksi, ja tällä kerralla halusin asuntolaan asumaan. Jälkeenpäin ajateltuna se oli varmasti paras päätös, jonka olen tehnyt tämän unelman eteen.
Opistovuosi sisälsi ennen kaikkea intensiivistä opiskelua. Päätin heti alussa, että en mieti opiskelun määrää vaan laatua eli keskittyisin tekemään kunnolla jokaisen tehtävän. Se vei paljon aikaa ja kerrytti runsaasti opiskelutunteja, sillä laskurutiini oli vielä hukassa. Osaaminen kuitenkin kehittyi huimasti lukuvuoden edetessä, jolloin opiskelutuntien määrä väheni kevättä kohti. Tasapainoa opiskeluun toi opiston tarjoamat urheilumahdollisuudet ja muu iltatoiminta, josta muodostui itselleni yllättävän suuri voimavara. Opistolta löytyi innokkaita pelaajia joka lajiin, mikä mahdollisti hyvät pelit. Se auttoi rentoutumaan ja siirtämään ajatuksia muualle päivittäisestä opiskelu-urakasta.
Opisto palkitsee jokaisen jossakin kohtaa unelmien opiskelupaikalla, mutta se antaa lisäksi paljon enemmän. Itselleni tärkeää on ollut toimivien opiskelutekniikoiden löytäminen, laskurutiinin kehittäminen sekä pitkäjänteisyyden ja kärsivällisyyden kehittäminen. Ne ovat taitoja, joista tulee taatusti olemaan hyötyä tulevaisuudessakin. Opistovuosi myös opettaa jokaista kohtaamaan erilaisia ihmisiä ja kehittämään yhteistyötaitoja. Opistolla ei ole kilpailuasetelmaa, vaan kaikki puhaltavat yhteen hiileen, oli sitten samat tai eri tavoitteet. Opistovuosi on myös tarjonnut runsaasti tukea, sillä opettajat ja luokkatoverit ovat aidosti läsnä. Samanhenkisten luokkatovereiden läsnäolo on antanut paljon vertaistukea ja lisännyt itseluottamusta opintojen suhteen, mutta se on myös luonut elinikäisiä ystävyyssuhteita. Tietysti myös opettajien tuki ja ammattitaito on ollut mittaamattoman arvokasta. He auttavat ennen kaikkea tunnistamaan omia vahvuuksia ja vahvistamaan heikkouksia. Opettajien tuen avulla heikkouksia kehitetään opiskelutilanteissa ja vahvuuksiin luotetaan koetilanteissa.
Opistossa hienoa on se, että se on juuri sitä, mitä itse haluat. Eri alavaihtoehtoja on loputtomasti, mutta opinnot ja arjen voi toteuttaa hyvin eri tavoin. Osa esimerkiksi kulkee opistolle kotoa, kun taas osa muuttaa opistolle asumaan, ja molemmin tavoin täällä viihtyy varmasti. Opistossa on jokaiselle jotakin, vain taivas on rajana. On vaikea kuvailla sitä ilmapiiriä ja yhtenäisyyttä, joka täällä syntyy. Se on jotakin, joka täytyy itse kokea. Se syntyy ennen kaikkea luokkatovereiden välille mutta yhdistää myös koko opistoa. Opistolla kaikki ovat tasavertaisia, ja lämpö ja ystävällisyys opiskelijoiden välillä on ihailtavaa.
Sanoisin, että opistovuodesta saa maksimaalisen hyödyn irti, jos muuttaa asuntolaan asumaan. Silloin ei tarvitse tasapainotella aikataulujen välillä tai murehtia mistään muusta, kun ainoa prioriteetti on opiskelu, oli unelma sitten mikä tahansa. Rutiinit opiskeluun ja arkeen syntyvät kuin itsestään, sillä häiriötekijöiden määrä on pienin mahdollinen, mikä luo tietynlaisen opistokuplan. Kuplassa ollessaan saa keskittyä ja tehdä töitä täysillä, ja kuplasta poistuessaan taas saa riisua kaiken opiskelutaakan.
Mikä asia on opistovuodessa sitten oli ylitse muiden? Valehtelisin, jos vastaisin jotain muuta kuin lentopallo. Se on ollut toisen opistovuoteni kulmakivi ja luonut ainutlaatuisia ystävyyssuhteita. Luulen, että se on ollut niin hienoa siksi, että vaikka yhteistä kieltä ei aluksi saattanut löytyä, yhteisen tekemisen kautta muodostui silti syvä luottamus ja ystävyys. Opiston kannustava ja rento ilmapiiri kasvattaa itseluottamusta, joka taas ruokkii opiskelua. Kun päivän opiskelut on saatu purkkiin, on mahtavaa päästä rentoutumaan ja pitämään hauskaa lentopallon parissa, jolloin saa hetkeksi unohtaa kaikki muut velvollisuudet. Ne tasapainottavat toinen toistaan.”
Noomi Korkatti valmistui ylioppilaaksi keväällä 2023, ja opiskeli pääsykokeita varten vuoden aikana töiden ohella itsenäisesti. Seuraavaksi vuodeksi hän hakeutui kuitenkin Etelä-Pohjanmaan Opiston lääketieteen linjalle.
”Kevään 2024 pääsykokeen tuloksien tultua aloin pohtia eri kansanopistojen ja lääkiksen valmennuskurssien välillä. Minulla on muutamia lääkiksessä opiskelevia tuttuja ja ystäviä, ja kysyin heiltä, minne kansanopistoon tai mille valmennuskurssille kannattaisi hakea. Muutama oli itse käynyt Etelä-Pohjanmaan Opistossa ja muutama kertoi kuulleensa toisilta opiskelukavereiltaan hyvää palautetta opistosta, joten päätin valita Etelä Pohjanmaan Opiston. Koska lukion fysiikan, biologian ja kemian kurssien käymisestä oli jo kulunut vuosi, tiesin että tarvitsisin kunnon kertausta kaikissa aineissa. Fysiikka on ollut minulle kaikista haastavinta lukiossa, ja koin, että minulle ei riittäisi asioiden kertaaminen pääsykoetta varten itsekseni, vaan tarvitsisin lähiopetusta ja ehkä myös hieman lukiosta poikkeavaa opetustapaa, joka sopisi minulle paremmin. Olin kuullut, että opistolla on laadukasta lähiopetusta ja kokeneita ja osaavia opettajia, ja siksi päätin tulla opistolle vuodeksi. Kun sitten syksyllä aloitettiin kemian ja fysiikan läpikäyminen, tajusin, kuinka heikolla tasolla tietämykseni ja opiskelutaitoni oikeasti olivat. Sen jälkeen onkin sitten opiskeltu aamusta iltaan viisi päivää viikossa.
Opetus on ollut todella laadukasta, ja olen tänä vuonna keskittynyt asioiden ja ilmiöiden ymmärtämiseen enkä vaan ulkoa opetteluun, jota minulla oli tapana tehdä lukiossa. Olen myös kysynyt osaavilta opettajilta niin paljon apua kuin vain mahdollista, ja opettajien vankkumaton tuki on ollut minulle todella tärkeää. Opettajista on huomannut, että he oikeasti haluavat minun ymmärtävän heidän opettamansa asiat. Keväällä, kun aloitimme asioiden kertaaminen, oli huojentavaa huomata, että kemian ja fysiikan laskut alkoivat sujua paljon paremmin kuin syksyllä opiskeluiden alussa.
Opistovuoden suurin hyöty on minulle ollut se, että olen saanut kehitettyä opiskelutaitojani aivan hurjasti. Opistovuosi on opettanut minulle, ettei ulkoa opettelu ole hyvä opiskelutapa, vaan asioiden ymmärtäminen ja sisäistäminen on paljon tärkeämpää. Opistolla olen myös tajunnut, että niin kuin kaikkeen muuhunkin, pätee opiskeluunkin tuttu sanonta “ei se määrä, vaan laatu”.
Opistovuosi on sisältänyt paljon muutakin kuin vain opiskelua, ja olen ollut positiivisesti yllättynyt opiston liikuntamahdollisuuksista, joita olen aktiivisesti hyödyntänyt. Erityisen kivaksi olen kokenut opiston pienen mutta kaiken tarpeellisen sisältävän kuntosalin. Siellä olen vähintään kerran viikossa käynyt jumppaamassa. Minusta on tärkeää, että opistolla voi tehdä muutakin kuin vain opiskella, ja urheilu on todella hyvä ja tärkeä tapa minulle purkaa opiskeluun liittyvää stressiä.
Kaikista parasta opistovuodessa ovat olleet opiston ihmiset. Opettajat ja muut linjalaiset ovat aivan mahtavia. Olen saanut opistolta todella tärkeitä ystäviä, jotka tekevät opistolta lähtemisestä todella haikeaa. Olen asunut opistolla koko vuoden ja se on mielestäni todella hyvä vaihtoehto sitä pohtiville. Kun asuu opistolla, saa opiskeluihin keskittyä sataprosenttisesti. Opistolla ollaan sellaisessa “kuplassa”, joka takaa tehokkaan opiskelun. Viikonloput olen viettänyt kotipaikkakunnalla Kokkolassa, ja se on ollut virkistävää ja rentouttavaa vaihtelua opistoviikkoihin. Opistolla asuminen takaa myös sen, että saa tutustuttua uusiin ystäviin nopeasti. Kämppikseni olivat mahtavia ja heistä tuli tosi rakkaita ja tärkeitä vuoden aikana.
Kansanopisto on sellainen paikka, jossa voi valmistaa itseään korkeakouluopintoihin omaan tahtiin. Opistolla opintoihin saa todella paljon tukea, ja opettajat ovat ennen kaikkea ystäviä. Opistolla eläminen on yhteisöllistä ja opistovuoden aikana voi löytää samanhenkisiä ja elinikäisiä ystäviä!”
Lue lisää lääketieteen opintolinjan sisällöstä ja toteutuksesta tästä.
