Seinäjokinen Salla Saarinen opiskelee Etelä-Pohjanmaan Opistolla kasvatustiedettä ja psykologiaa monimuoto-opintoina. Tavoitteena on ammatillinen lisäkoulutus ja suuntautuminen uudelle urapolulle.
Salla Saarinen kertoo olevansa ”pesunkestävä humanisti”, joka valmistui aikoinaan Helsingin yliopistosta filosofian maisteriksi. Hän on ehtinyt työskennellä ison osan elämästään eri tehtävissä, pääasiassa kaupallisella alalla. Jossain vaiheessa ammatti-identiteettikriisi kuitenkin iski ja sai pohtimaan työelämälle uutta suuntaa.
– Olin kaupallisella puolella tutkimustyössä, mutta ajattelin kokeilla alanvaihtoa ja suuntautua enemmän koulutuspuolelle, hän kertoo.
Opiskelu uudelle alalle konkretisoitui Saarisen palatessa takaisin Suomeen Uudesta-Seelannista, jossa hän asui perheineen lähes kymmenen vuotta.
Tie vei kasvatustieteen ja psykologian opintojen pariin Etelä-Pohjanmaan Opistolle, jossa niitä oli mahdollisuus suorittaa kätevästi monimuoto-opintoina.
Kasvatustieteen ja psykologian monet uramahdollisuudet
Kasvatustiede ja psykologia kiinnostivat aloina, ja niiden opinnoista hyötyy monessa eri ammatissa.
– Kasvatustieteessä minua kiehtovat erilaiset oppijat ja elinikäinen oppiminen, kokonaisvaltaiset opetusmetodit sekä jokaisen oppilaan omien vahvuuksien hyödyntäminen opetuksessa. Psykologia taas tuo syvyyttä ja ymmärrystä, miten ihmiset oppivat eri elämänvaiheissa. Koen, että alat tukevat toisiaan.
Vaikkei Salla Saarinen ole suoraan työskennellyt opetusalalla, niin lähes kaikissa työpaikoissa hän on osallistunut jonkinlaisiin koulutus- ja perehdytystehtäviin.
Viimeisimpänä työnä ennen Suomeen paluuta hän toimi Uudessa-Seelannissa erityisopettajan avustajana pienryhmissä ja opetti lapsia lukemaan.
– Upea mahdollisuus ja todella palkitsevaa työtä! Se oikeastaan vain vahvisti hakeutumaan tälle alalle.
Opettajan ammatti ja lasten kanssa työskentely voisi olla unelma, muttei valitettavasti mahdollinen omien erityistarpeiden ja liikkumisen haasteiden takia.
– Onneksi kasvatusalan urapolkuja on lukuisia, ja esimerkiksi aikuiskoulutuksen parissa voisin työskennellä. Työelämässä kiinnostaa valmentava lähestymistapa, jota hyödynnetään myös esimerkiksi työllisyyspalveluissa tai maahanmuuttajakoulutuksessa.
Monimuoto tuo joustoa, mutta myös vastuuta
Monimuoto-opiskelun etuna on opintojen joustavuus. Toteutustapa on lähiopetuksen ja itsenäisen opiskelun yhdistelmä, ja mahdollistaa ammatillisen kehittymisen, alanvaihdon tai tutkintoon tähtäävän opiskelun työ-, perhe- tai taloustilanteesta riippumatta.
– Perheen ja opintojen yhdistäminen onnistuu tässä hyvin, minullakin on pieni lapsi kotona, Salla Saarinen kertoo.
Tiukkaa lukujärjestystä ei ole, joten opiskella voi silloin kun se itselle sopii.
– Lähiopetusta järjestetään neljänä päivänä kuukaudessa, jolloin tulee olla läsnä opetuksessa opistolla. Niiden lisäksi opiskelu tapahtuu suurelta osin itsenäisesti esimerkiksi verkko-opintoja hyödyntäen.
Monimuoto-opiskelijakin joutuu ajoittain sovittelemaan aikataulujaan lähiopetuspäivien sekä verkossa toteutettavien webinaarien vuoksi. Opiskelu vaatii lisäksi ajankäytön suunnittelua ja tavoitteellisuutta, kun kukaan ei ole viemässä eteenpäin. Jos on joustoa, niin on myös vastuuta.
– On hyvä pohtia omia lähtökohtia. Itsenäinen opiskelu vaatii selkeät raamit, itsekuria ja järjestelmällisyyttä. Jos olet opiskelija, joka saa enemmän yhteisestä aivoriiheilystä irti, niin itsenäisesti avoimessa yliopistossa opiskelun sijaan kannattaa valita monimuotototeutus.
Tukea opiskeluun opettajalta ja opiskelijakollegoilta
Opetuksen puitteet, oma opettaja sekä opetusryhmä saavat Salla Saariselta kiitosta.
– Täällä on saanut opettajalta tosi paljon tukea. Marjalla (Hautala) riittää ymmärrystä kaikille, ja häneen voi olla yhteydessä milloin tahansa.
Samassa lähiopetusryhmässä on mukana psykologian ja kasvatustieteen kansanopistolinjojen päätoimisia opiskelijoita, joista suurin osa on huomattavasti nuorempia. Tämä ei kuitenkaan haittaa.
– Meillä on hyvä porukka eikä ikäero näy millään tavalla. On vain raikasta opiskella nuorten ihmisten kanssa. Tunnen kovasti sympatiaa, kun mietin, kuinka paljon painetta heillä on nykyään opintojen ja työelämän suhteen.
Opetusryhmä näkee toisiaan suhteellisen harvoin, mutta lähipäivistä saa paljon irti.
– Lähipäivät ovat tehokkaita, ja niistä saa kaikki eväät omatoimiseen tekemiseen ja opintojen etenemiseen. Loppu on itsestä kiinni!