Janita Leppäranta pääsi Etelä-Pohjanmaan Opistolla vietetyn vuoden jälkeen Jyväskylän yliopistoon. Lukuvuosi kasvatustieteen opintolinjalla vahvisti omia urahaaveita, mutta tärkeitä asioita ovat myös lukuvuoden aikana suoritetut avoimen yliopiston opinnot ja opiskelukavereiden ja opettajien tuki.
– Minulla oli takana yksi välivuosi lukion jälkeen. Olisin päässyt ammattikorkeakouluun, mutta jostain virisi ajatus kasvatustieteen yliopisto-opinnoista. En tiennyt aiemmin, että Etelä-Pohjanmaan Opistolla pystyy opiskelemaan kasvatustiedettä, mutta onneksi äiti tiesi paremmin ja kannusti mukaan. Kuulin myös muilta, että täällä on hyvä opiskella, jos tähtää yliopistoon.
Kiinnostus kasvatustieteeseen toi Leppärannan opistolle, mutta siinä vaiheessa hän ei ollut vielä täysin varma, onko se oma ala.
– Mietin, että kasvatustiede on yleissivistävä aine, jota pystyy hyödyntämään monella alalla ja monissa työtehtävissä. Omat kiinnostuksen kohteet ja suunnitelmat tarkentuivat lukuvuoden aikana ja nyt tiedän, että opettaminen voisi olla minun juttuni. Äidinkielen opettajan työ on päätavoite. Opiskelu oli kivaa ja ihan parasta oli huomata se, että tämä on oikeasti mun juttu.
Avoimen opintoja ja pääsykoevalmennusta
Lukuvuoden aikana Leppäranta ahkeroi kasaan kasvatustieteiden perusopinnot Jyväskylän yliopiston avoimessa yliopistossa ja opiskeli samalla yliopisto-opintoihin kuuluvia kieli- ja viestintäopintoja, matematiikkaa ja tilastotiedettä.
– Opintojen suorittaminen oli tosi selkeää ja toteutustavat monipuoliset: esseitä, verkko-opiskelua, itsenäisiä opintoja ja tenttejä. Osallistuin myös pääsykoevalmennukseen, joka oli jatkon kannalta tosi hyödyllinen. Oman linjan kanssa luimme yhdessä pääsykoemateriaaleja ja tieteellisiä artikkeleita, joten sitä kautta tuli rutiinia pääsykoetta varten. En varmasti olisi osannut omaksua samoja opiskelumenetelmiä yksinäni!
Opinnoissa viimeiset viikot käytettiin kasvatustieteiden soveltuvuuskokeeseen ja haastatteluun valmistautumiseen.
Janita Leppäranta haki kevään korkeakouluhaussa Jyväskylän yliopiston suomen kielen ja kirjallisuuden aineenopettajakoulutukseen – ja pääsi sisälle. Koulutus on suosittu ja hakijoita joka vuosi paljon, joten hän tiedostaa olevansa onnekas.
– Jos en olisi päässyt sisälle nyt, niin olisin jatkanut kasvatustieteen aineopintoja tai suorittanut toiset perusopinnot jostain muusta aineesta. Pääsykokeen lisäksi toinen vaihtoehto olisi ollut hakea avoimen väylän kautta suoraan maisteriopintoihin, kun opintoja on suoritettuna riittävä määrä.
Mutta näitä varasuunnitelmia ei tarvitse nyt pohtia. Opinnot jatkuvat syksyllä kyllä aineopinnoista, mutta yliopiston tutkinto-opiskelijana.
Parasta opiskelussa
Parasta kasvatustieteen opinnoissa oli oman ryhmän ja opettajien tuki.
– Aluksi vähän jännitin opistolle tuloa, mutta meillä oli todella hyvä ryhmähenki ja lukuvuosi meni turhankin nopeasti. Tykkään urheilla paljon vapaa-ajalla, joten oli hienoa, kun oman ryhmän ja muiden kanssa pelattiin iltaisin lentopalloa ja sählyä ja tehtiin muutakin kuin opiskeltiin.
Kasvatustieteen opintoja pohtiville Janita Leppärannalla on pelkkiä kannustuksen sanoja.
– Ehdottomasti kannattaa opiskella kasvatustiedettä. Opinto- ja urapolkuja on yllättävän monia, läheskään kaikista ei tule luokanopettajia. Pääsykokeisiin auttaa, kun on valmistautunut kunnolla ja tottunut akateemisiin opiskelutaitoihin. Ja jatkoa varten on myös kullanarvoista, että opintoja on jo valmiiksi suoritettuna tulevaa tutkintoa varten.