Tiina Latva-Krekola Kauhajoelta opiskeli Etelä-Pohjanmaan Opistossa kasvatus- ja ohjausalan perustutkintokoulutuksen ja valmistui nuoriso- ja yhteisöohjaajaksi toukokuussa 2025. Opistoaikaansa hän muistelee seuraavasti:
”Ikämittarini näyttää 57 vuotta, mikä ei tunnu kyllä todelliselta. Henkinen ikäni on huomattavasti nuorempi, mikä varmasti johtuu ihanista luokkakavereistani, joille monelle olisin voinut olla äiti, tai jopa mummo. En kuitenkaan lähtenyt tuolle linjalle, vaan sanoinkin, että olen täysin samalla viivalla kuin kaikki muutkin. Tämä vinkiksi muillekin vanhemmille opiskelijoille!
Kolme vuotta sitten olin uuden edessä, olo oli kuin liukkaalla jäällä. 24 vuoden kylmätyö oli jättänyt jälkensä, ja nivelet huusivat Hoosiannaa. Paikkoja särki, ja kulumaa oli jo siellä ja täällä. Pääsin vakuutusyhtiön kautta uudelleenkoulutukseen.
Kaikki tapahtui niin nopeasti, ettei ollut aikaa miettiä, uskallanko. Nopeasti piti miettiä, mitä haluaisin opiskella. Aloin mennä elämääni taaksepäin, oliko menneisyydessä jotakin sellaista työtä, josta erityisesti olin nauttinut. Se oli työskentely kehitysvammaisten parissa! Tältä pohjalta aloin etsiä oppilaitosta, jossa saisin tarvittavan koulutuksen, ja niin tuli vastaan Etelä-Pohjanmaan Opisto. Soitin heti opistolle, sain kannustavat ohjeet, ja pian olinkin jo soveltuvuuskokeessa. Epäilin vahvasti pääsyäni, koska koepäivänä paikalla oli niin paljon hyviä tyyppejä. Se olikin ainoa kerta koko opiskelujen aikana, kun olin siipi maassa. Olin ihan varma, että en ole valittujen joukossa, mutta jo seuraavana päivänä soitettiin, että tervetuloa!
Aloittaessani opistolla en edes tiennyt mitä tarkoittaa PowerPoint, ja ”hipsupuhelinkin”, oli vielä aika outo. Se melkein lensikin ulos ikkunasta, kun piti ladata kaiken maailman juttuja, mutta aina sain apua, kun pyysin. En ole mikään ekspertti vieläkään, mutta osaan ja pärjään! Iso epäilys oli myös yto-aineista selviytyminen, niistä kun oli vierähtänyt jo aika tovi. Mutta niin vain selvisin niistäkin! Koko luokka kyllä tuki toinen toistaan, opettajista nyt puhumattakaan. Ympäristö on turvallinen epäonnistumisille, kukaan ei naura tai nolaa. Paljon oli esillä oloa, ja itsevarmuus kasvoi koko ajan. Kukaan ei ole seppä syntyessään!
Mielestäni parasta antia opistolla on opetustyyli, eri ikäiset opiskelukaverit ja monikulttuurinen ympäristö. Oli ryhmätöitä, mielenkiintoisia keskusteluja ja kohtaamisia ammattilaisten kanssa. Ikäjakauman myötä tuli erilaisia puolia esiin keskusteluissa ja muutenkin koulutus oli hyvin monipuolinen. Ei ollut pelkkää istumista. Matkan varrella tuli paljon ihania ystäviä myös muista kulttuureista, ja se on valtava rikkaus opistolla. Opettajat ovat vaativia, mutta inhimillisiä, aina saa apua, kun tarvitsee. Joskus oli muutenkin vain mukava istahtaa höpöttelemään.
Koulun muu henkilökunta on myös aivan huippu tyyppejä! He ovat helposti lähestyttäviä ja aina valmiita auttamaan, ihan jokainen! Ja mikä ruoka! Kannattaa varautua henkisesti pienehköön pullistumiseen…
Opiston miljöö on kaunis ja kodikas. Vanha päärakennus kertoo omaa hienoa historiaansa, ja uudemmat rakennukset sopivat hienosti alueelle. Kaikki tarvittava löytyy ja luonto on ihan vieressä. Jotenkin koko opisto kulkee käsi kädessä niin luonnon kuin kestävän kehityksen kanssa.
Työssäoppimisjaksot koin mielekkäiksi. Oli mahdollisuus kokeilla erilaisia vaihtoehtoja. Työkenttäni laajeni koko ajan. Kehitysvammapuolen lisäksi olen nauttinut työskentelystä niin erityistä tukea tarvitsevien kuin ihan tavallisten lasten ja nuortenkin kanssa. Enää en osaa sanoa, mikä olisi se minulle sopivin. Kaikki käy! Teoriajaksoja olisin voinut opistolla käydä enemmänkin, meillä kun oli niin ihana luokka ja yhteishenki. Matkan varrella luokan kokoonpano vaihtuu moneenkin kertaan jokaisen opiskelijan henkilökohtaisen suunnitelman mukaan, ja jokainen myös valmistuu omaan tahtiinsa.
Kohokohtia oli paljon! Ensimmäisenä vuonna metsäleiri, ihan vain pari päivää, ja yöpyminen puolijoukkueteltassa, oli hieno reissu. Toisena vuonna olinkin sitten itse yhtenä ohjaajana samaisella leirillä. Meni vielä toinenkin leiri perään, sairastapauksen vuoksi, mutta oli ihan huippukivaa. Karhunkierros Kuusamossa, vaikka vähän lyhempikin, oli itsensä voittamista, ja sinne palaan varmasti vielä joskus. Missään vaiheessa en ajatellut, että en pysty!
Tutor-toimintaan lähdin mukaan heti. Meillä oli ihana ryhmä koko ajan, ja ihan huippuvetäjä Ansku, yhteisöohjaaja Hannele loistavana aisaparina! Paljon oli tapahtumia ja toimintaa. Oli kirpparit, joilla kerättiin varoja tutor-huppareihin, pika-arpajaiset, toiminnallista joulukalenteria, hyvien tapojen viikkoa, mikä mättää-seinää, positiivisuusämpäriä, opistoesittelyitä, soveltuvuuskoepäivänä apuna olemista, keskustelukerhoa ja vaikka mitä… Tutoreiden tärkeimpänä tehtävänä koin kuitenkin muiden opiskelijoiden auttamisen ja tukemisen!
Pääsin myös mukaan kahden viikon ryhmävaihtoon Espanjaan, ja oma työkohteeni, kehitysvammaisten päivätoimintakeskus oli ihana paikka. Koko matka oli upea, ja suosittelen lämpimästi hakemaan vaihtoihin. Ryhmävaihto on turvallinen mahdollisuus tutustua toiseen maahan, kulttuuriin ja heidän tämän alan työpaikkoihin. Itse sain paljon hyviä ideoita käytettäväksi omassa työssäni.
Toinen vaihtoni olikin sitten jo vähän pidempi, kaksi kuukautta Namibiassa, ja vieläpä ihan yksin! Satu-opettaja tuli mukaan kahdeksi viikoksi, mutta hänellä oli omat työkuvionsa, ja minä aloitin työt PAY:llä (Physically Active Youth).
Se on järjestö, jossa oli toimintaa vähävaraisten perheiden lapsille koulun jälkeen. Tämä kokemus vahvisti niin itseluottamustani kuin omia näkemyksiäni ja arvojani. Osasin, pystyin ja pärjäsin!
Englannin kieli oli käyttökielenä, ja on sanomattakin selvää, että kehittyihän se. Kotiin palatessa monena aamuna vastasin englanniksi, kun mieheni minua herätteli…
Sydämestäni jäi iso pala Namibiaan, ja monta ihanaa ystävää. Koen olevani etuoikeutettu, että sain kokea kaiken tämän!
Enpä olisi uskonut, jos joku olisi edellisessä työpaikassani sanonut, että olet Afrikassa parin vuoden päästä…
Suosittelen lämpimästi myös pidempää vaihtoa, olet sitten menossa yksin tai toisen opiskelijan kanssa. Nämä vaihtoreissut esitellään kaikille kiinnostuneille heti matkan jälkeen, ja on ollut hienoa nähdä ja kuulla muidenkin opiskelijoiden matkoista. On ollut Italiaa, Portugalia, Tsekkiä, Irlantia…
Olen siis osallistunut vaikka mihin, eikä tässä edes ole kaikki! Olen ylpeä siitä, että uskalsin lähteä mukaan opiston maailmaan, ja jos yhtään arkailet tai epäilet, ehdottomasti kannustan Sinua nostamaan leukasi pystyyn, avaamaan mielesi ja sydämesi, ja hyppäämään sekaan vain! Jos minä selvisin, selviät sinäkin! Heitä ennakkoluulot roskakoriin, ja luota itseesi. Osaat ja pystyt mihin vain, ainoat rajat ovat ne, mitkä itse itsellesi asetat!
Lue lisää kasvatus- ja ohjausalan perustutkinnon sisällöstä ja toteutuksesta tästä.
