Helsinkiläislähtöinen, 28-vuotias Ronja Vehviläinen on opiskellut Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa globaalia kehitystutkimusta, mutta lukuvuodeksi 2024–2025 hän heittäytyi taiteen vietäväksi opiston tanssin ja teatterin opintolinjalla. Opistoajastaan hän kertoo lukuvuoden päätteeksi näin:
”Viime vuoden tammikuussa aloin miettimään, että haluaisin saada enemmän tukea arkeeni, ja sitä kautta tuli ajatus kansanopistosta. Tiesin etukäteen, että opistoissa on asuntolat ja täysihoitomahdollisuus. Tiesin myös, ettei opiskelu välttämättä vie ihan koko päivää ja voisi olla aikaa tehdä samalla myös yliopisto-opintoja.
Muistin, että olen pitkään haaveillut siitä, että voisin tanssia enemmän. Hakukoneeseen syötin sanat kansanopisto ja tanssi. Monta vaihtoehtoa ei ollut, ja Etelä-Pohjanmaan Opisto sopi budjettiin. Pidin ajatuksesta, että voin tulla testaamaan ja kehittymään, ja lisäksi teatteri vaikutti kivalta ja leikkisältä. Tutustuin huolella nettisivuihin ja yritin fiilistellä, millainen tunnelma täällä voisi olla.
Ja tunnelmahan on ollut hyvä! Lisäksi se on välitön, mukavan rauhallinen ja sellainen, että täältä todella saa paljon, juuri niin paljon kuin haluaa. Ryhmä on ollut sopivankokoinen ja opettajilta saa paljon neuvoja, jos niitä haluaa. Toiveeni oli, että olisin saanut loput kandiopinnot valmiiksi, ja sainkin ne tehtyä osittain. Paljon on auttanut se, että on ollut selkä arkirytmi ja aikaa tehdä. Puhdas maisemanvaihdos on tehnyt hyvää. Peruskoulun ja lukioajan asuin Elimäellä, joten muutto ei ollut kulttuurishokki, mutta Ilmajoki on mahtipontisempi. Esimerkiksi Yli-Lauroselan talo, muut vanhat talot, museomiljöö ja musiikkijuhlat kertovat vahvasti eteläpohjalaisuudesta.
Ronja Vehviläinen opiston auditorion lavalla Omat teokset -produktiossa keväällä 2025. Esityksellään hän osallistui myös opiston Talent-kilpailuun.
Kuvaaja: Katja Ranta-aho
Tanssilinja sisältää monipuolista tutustumista erilaisiin tanssilajeihin. Oma tanssitaustani on flamenco kansalaisopistoissa, satunnaisesti katutansseja nuorena ja aikuisena klubitanssi. Se, että on päässyt tanssimaan jazzia, show’ta, nykytanssia ja balettia on ollut antoisaa. Alkuvuodesta jännitin, miten oma kroppa jaksaa sen, kun en ole tottunut joka päivä treenaamaan ja miten oma pää kestää, että tulee itseä haastavaa tekemistä. Mutta haaste on sopivalla tahdilla kasvanut. Olen pysynyt hyvin mukana ja pääsin myös yli turhautumisesta, että miksi en ole aiemmin tehnyt tätä. Se on kääntynyt puhtaasti iloksi ja kiitollisuudeksi siitä, että annoin itselleni tämän mahdollisuuden nyt.
Teatterin kautta tekemiseeni on tullut leikkisyyttä, ja osaan esimerkiksi teknisemmällä tanssitunnilla suhtautua harjoitteluun kepeämmällä otteella. On ollut myös kiva tehdä improharjoituksia, ja ylipäätään se, että on ollut ympärillä porukka, jonka kanssa heittäytyä vaikkapa sanataiteeseen, improon ja luovaan tanssiin.
Etelä-Pohjanmaan Opisto on mielestäni turvallinen ympäristö harjoitella itsenäistymistä. Opisto on myös ihanan monipuolinen paikka, jossa on monia eri opintolinjoja ja ihmisiä ympäri Suomen ja maailman. Moni asuu kampusalueella, jolloin päivän opetusten jälkeen voi vain jäädä rauhassa juttelemaan. Se on tosi tärkeää.
Vaikka olen jo aloittanut korkeakouluopinnot, koen, että opisto on auttanut minua pitämään opiskelun aisoissa. Yliopistossa on voinut tuntua siltä, että koko päivä kuluu siihen, kun yrittää opiskella. Kansanopistossa arkirytmi on selkeä. Yksin asuessa ruokahuoltoon menee viikoittain paljon aikaa. Täällä sen ajan on voinut käyttää rauhalliseen ruokahetkeen – ja tanssimiseen tai muuhun itselle tärkeään. Joka päivä saa liikkua ja leikkiä ja on levännyt olo. En muista, milloin olisin ollut näin hyvinvoiva. Oloni on rauhallinen. Tanssimisen kautta olen löytänyt suhteen omaan kehoon. Kansanopisto on myös joustava, sillä uskon, että jos minun olisi pitänyt käyttää enemmän aikaa yliopistokurssien opiskeluun, olisin voinut neuvotella siitä.
En myöskään odottanut, että olisi niin mielettömän hienoa saada viettää tiiviisti aikaa ihan uudenlaisten tyyppien kanssa. Iso osa ryhmästäni on yli 10 vuotta minua nuorempia, ja se on toisaalta avannut silmäni siihen, miten itse olen kasvanut. Myös opettajien kanssa on ollut tosi kiva tehdä yhteistyötä. Kun olen itse vähän vanhempi, niin opettajiin on saanut horisontaalisen suhteen. Oppitunnit ovat tuntuneet yhteistyöltä. Salla ja Johanna ovat läpi lukuvuoden havainnoineet, mitä osaamista meillä on ja mitä meistä syntyykään ja ovat sitä myös hyödyntäneet. Se on ollut hienoa.
Lue lisää tanssin opintolinjan sisällöistä ja toteutuksesta tästä.
