– Innostuin lukion ilmaisutaidon tunneilla teatterista niin paljon, että halusin opiskella sitä lisää. Halusin itseluottamusta, rohkeutta ja kokemusta teatterin tekemisestä, kertoo kaksi lukuvuotta Etelä-Pohjanmaan Opiston teatterilinjalla opiskellut Jenna Varismäki.
Alun perin häntä kiinnosti nimenomaan näyttelijän työ, mutta päästyään tutustumaan teatterin muihin osa-alueisiin; ohjaamiseen, käsikirjoittamiseen ja dramaturgiaan, suunnitelmat muuttuivat. Tällä hetkellä innostus on ohjauspuolella, ja tulevaisuudessa hän haluaisi työskennellä teatteri-ilmaisun ohjaajana.
Teatterissa on taikaa. Esityksillä pystyy välittämään tunteita ihmisille ja herättämään ajatuksia. Se on kaikkein hienointa!
Kahteen lukuvuoteen on mahtunut paljon, ja opinnoissaan Jenna on päässyt tekemään teatteria laidasta laitaan. Näyttelemistä, ohjaamista ja produktioita lastenteatterista draamaan. Mieleenpainuvimpia kokemuksia ovat olleet isoille yleisöille toteutetut produktiot.
– Teimme Eskarifestareille lastennäytelmän Keinulauta, jota esitettiin satapäiselle lapsijoukolle Seinäjoella ja Ilmajoella. Viihdyin Pii-karhun roolissa, koska sain hyödyntää siinä ääntäni ja tiesin heti, että myös lapset tykkäisivät roolihahmostani. Omalla tavalla ikimuistoinen kokemus oli myös Ainoa, uustulkinta Kalevalan Ainon tarinasta. Ainon päärooli esityksessä oli ehdottomasti haastavin rooli, mitä olen koskaan tehnyt.
Erilaisten roolien omaksuminen käy Jennan mukaan häneltä helposti. Vuorosanojen muistaminen voi alussa olla haastavaa, mutta suhteellisen nopeasti niihin löytyy oma rutiini.
– Jännitän jonkin verran. Ennen esitystä tulee sellainen virtapiikki, jolloin vain pyörin takahuoneessa hermostuneena. Sitten rauhoitun, hengitän pari kertaa ja sen jälkeen sitä enemmänkin odottaa pääsevänsä yleisön eteen.
Jenna kävi teatterin opintolinjaa kaksi lukuvuotta. Kakkosvuoteen sysäyksen antoi niukka ulosjäänti jatko-opiskelupaikasta.
– Viihdyin opistolla tosi hyvin ja halusin syventää vielä osaamistani. Opisto on kuin linnunpesä, turvallinen paikka, jossa on saanut teatterintekijänä kasvaa. Täällä kaikkia tsempataan kohti omia unelmia. Opettajiin on tullut läheiset välit, kun nähdään joka päivä ja tehdään tiivistä yhteistyötä. Koen, että olen myös löytänyt oman taiteilijuuteni täältä, varsinkin toisena opiskeluvuotenani.
Ovet jatko-opintoihin eivät ole vieläkään auenneet. Murto-osa kulttuurialan koulutukseen hakevista onnistuu saamaan haluamansa opiskelupaikan, mutta moni on silti valmis yrittämään sisälle useamman kerran ja tekemään lujasti töitä unelmansa toteuttamiseksi. Niin on Jennakin.
– Olen hakenut Turun Taideakatemiaan teatteri-ilmaisun ohjaajan koulutukseen jo useamman kerran, mutta vielä ei ole tärpännyt. Opiskelijavalinnat tehdään todistuksen, ennakkotehtävien ja valintakokeiden perusteella. Aiemmista opinnoista ja kokemuksesta saa alkuvaiheessa lisäpisteitä, mutta viime kädessä valintaan vaikuttavat täysin muut asiat, hän painottaa.
Jenna on sitä mieltä, ettei opiskelupaikan suhteen saa lannistua, koska hakijoita alalle on niin paljon.
– Tavallaan voi olla hyväkin, jos ei aivan heti pääse jatko-opintoihin. Tärkeintä on silti jatkaa kohti tavoitteitaan. Ainakin itse uskon siihen, että kaikki unelmat on mahdollista toteuttaa, kun vain luottaa itseensä ja tekee koko ajan kärsivällisesti töitä niiden eteen.
Lähitulevaisuuden suunnitelmiin kuuluu töiden ohella ainakin draamakasvatuksen opintoja avoimessa yliopistossa. Innostus teatteria kohtaan on Jennan mukaan vain kasvanut, ja hän pyrkii tekemään alan töitä koko ajan mahdollisuuksien mukaan. Teatterin tekeminen jatkuu ainakin Hormiteatterissa, joka on Etelä-Pohjanmaan Opiston entisistä teatterilinjalaisista koostuva harrastelijaryhmä. Hormiteatterilla on takanaan jo kaksi isompaa produktiota, joista uusin Laituri oli Jennan ohjaama.
– Alan töissä on monia mahdollisuuksia, täytyy vain uskaltaa kokeilla siipiään. Olen hakenut avustajaksi tv- ja leffapuolelle, myös ääninäyttely kiinnostaa. Teatteri on aina innostanut minua eniten, mutta olisi kiva laajentaa osaamistaan myös muualle.
Mikä teatterissa sitten niin kovasti kiehtoo?
– Teatterissa on niin paljon mahdollisuuksia. Saa nauraa, itkeä, mokata, kaikki on mahdollista ja hyväksyttävää. Se on tosi opettavaista. Itselläni on koulukiusaamistausta, joten ehkä teatteri on ollut myös jonkinlainen pakopaikka ja mahdollisuus kokeilla roolien kautta olla jotain muuta kuin on, Jenna pohtii.
– Teatterissa on taikaa. Esityksillä pystyy välittämään tunteita ihmisille ja herättämään ajatuksia. Se on kaikkein hienointa!