lainaus

Aina saa herätä hymy huulilla kouluun!

Unelmista totta hevostaitojen opintolinjalla

ep-lintu

Etusivu » Koulutustarjonta » Opiskelijatarinoita » Unelmista totta hevostaitojen opintolinjalla

UNELMISTA TOTTA HEVOSTAITOJEN OPINTOLINJALLA

Suomenhevostamma Aava on sitä mieltä, ettei Riiaa päästetä mihinkään, vaikka lukuvuosi onkin päättymässä.

Hevosalan opiskelua pidetään suurena hulluutena, alalle työllistyminen on epävarmaa ja työ fyysisesti raskasta. Näitä omia ja muiden käsityksiä vastaan Riia Löfström päätti taistella lähtiessään vuodeksi Etelä-Pohjanmaan Opiston hevostaitojen opintolinjalle. Pitkäaikainen haave hevosalan opiskelusta ei jättänyt rauhaan, kun hän törmäsi sosiaalisessa mediassa opintolinjan mainokseen.

– Alan opiskelu on kiinnostanut aina, mutta mahdollisuuksia täysipäiväiseen ja pidempään opiskeluun ei ole ollut. Suunnitelmissani oli monta kertaa hakea esimerkiksi Ypäjälle hevosalan koulutukseen, mutta käytännössä se ei ole muun elämäntilanteen takia ollut mahdollista. Myös muiden mielipiteet vaikuttivat päätöksiin ja järki taisteli sydäntä vastaan, Riia kertoo.

Porilainen Riia on ollut niin sanottu heppatyttö aina. Hän muistaa aloittaneensa hevosharrastuksen jo 5-vuotiaana, ja vuosien varrella omassa tuttavapiirissäkin on ollut talli ja hevosia. Hevoset ovat olleet iso osa elämää, mutta kouluttautuminen alalle ja jopa työskentely hevosten parissa on ollut vain suuri unelma jota hän ei aiemmin uskaltanut toteuttaa.

– Olen opiskellut muun muassa turvallisuusalaa ja tehnyt monenlaisia töitä, mutta mikään muu ei ole ikinä kolahtanut samalla tavalla kuin hevoset. En ole koskaan ollut mikään lukutoukka, mutta jostain syystä olen oppinut vaivattomasti kaiken hevosiin liittyvän, vaikeatkin asiat.

Jos pohtii hevosalan jatko-opiskelua, niin lukuvuosi opistolla tarjoaa loistavan mahdollisuuden tutustua alaan. Tämä sopii aloittelijoille, mutta yhtä hyvin myös niille, jotka ovat harrastaneet hevosia pidempään.

Lukuvuosi opistolla on sujunut nopeasti. Riian mukaan liian nopeasti. Oman linjan opintojen lisäksi hän on lukenut avoimessa yliopistossa muun muassa kasvatustieteitä ja sosiologiaa.

– Jos pohtii hevosalan jatko-opiskelua, niin lukuvuosi opistolla tarjoaa loistavan mahdollisuuden tutustua alaan. Tämä sopii aloittelijoille, mutta yhtä hyvin myös niille, jotka ovat harrastaneet hevosia pidempään. Mitään helppoja opinnot eivät kuitenkaan ole. Monella voi olla harhaluulo kivoista tallipäivistä, jolloin vain ratsastetaan ja harjataan hevosia. Koko hevosala on fyysisesti rankka ja siihen liittyy paljon vastuuta. Osa päivittäisistä töistä liittyy kaikkeen muuhun kuin ajanviettoon hevosten kanssa, talliympäristö on pidettävä siistinä, välineitä huollettava ja eläimet ruokittava säännöllisesti, Riia selventää.

Hevostaitojen opintolinja on kaikkea muuta kuin pelkkää ratsastusta.

Hevostaitojen linjan opetus toteutetaan yhteistyössä Ilmajoen Koskenkorvalla sijaitsevan Toiskan tallin kanssa, joka on eläin- ja luontoavusteisia palveluja tarjoava GreenCare -maatila. Oppimisympäristönä paikka on ainutlaatuinen. Kaikessa toiminnassa mennään eläinten hyvinvointi edellä. Hevosta ei nähdä lemmikkinä tai välineenä jota käytetään, vaan ystävänä ja kumppanina, jonka kanssa tehdään asioita yhdessä ja vuorovaikutuksessa. Ilman luottamussuhdetta yhteistyö ison ja herkän eläimen kanssa on haastavaa – jopa vaarallista, joten molemmat joutuvat opettelemaan lukemaan toista. Ihminen hevosta ja hevonen ihmistä.

– Hevonen vaatii täydellisen läsnäolon, joten niiden kanssa työskennellessä oppii paljon itsestään. Ne toimivat vaistojensa varassa ja aistivat herkästi kulloisenkin tunnetilan. Työskentely tämänkaltaisten eläinten kanssa on terapeuttista, ehkä sen takia viihdynkin niiden kanssa hyvin. Joskus jopa paremmin kuin ihmisten kanssa.

Vaikka Riia oli jo valmiiksi konkari hevosten kanssa, kokee hän oppineensa lyhyessä ajassa enemmän kuin osasi odottaa. Lukuvuosi hevostaitojen opinnoissa on tarjonnut mahdollisuuden oppia alaa paljon syvällisemmin. Samalla omat tulevaisuudensuunnitelmat ovat kirkastuneet. Nyt haaveena on ryhtyä jossain vaiheessa hevosalan yrittäjäksi Toiskan kaltaiseen paikkaan, jossa eläinten hyvinvointi on pääroolissa.

– Itseluottamus on kasvanut ja tiedot ja taidot hevosten kanssa toimimiseen jollain tapaa syventyneet ja muuttuneet. Opisto on tarjonnut tukea arjen kaikissa tilanteissa ja opintoja on ollut mahdollista suorittaa joustavasti. Myös ystäviä on tullut, niin eläimistä kuin ihmisistä. Linjan opettaja Elina Ketoja on ollut aivan huippu, samoin muut opistolaiset ja toiskalaiset.

Haastattelun aikana olemme käyneet tervehtimässä Toiskan laidunmailla lähes jokaista tallin asukasta, ja paikan kuuluisa Kaija-aasi on seurannut uskollisesti mukana rapsutuksia kerjäten. Riia käsittelee poneja ja hevosia tottuneesti ja varmoin ottein. Hän tuntuu olevan tärkeä hevosista varsinkin Maisalle ja Leolle, joiden rinnalla hän on toiminut eniten opintojensa aikana. Sivullinen ei voi olla huomaamatta Riian yhteyttä näihin kahteen. Hevoset seuraavat tarkasti hänen tekemisiään, kuuntelevat korvat höröllä mitä hän puhuu ja niiden katse myös kertoo, että tämä ihminen on läheinen ja tärkeä.

– Juuri näiden ystävyyksien takia lukuvuoden päättyminen tuntuu haikealta. Ikävä tulee varmasti, mutta onneksi voin aina tulla tervehtimään heitä.

Jaa sivu